Miten leppäkertut ovat turvassa petoeläimiltä?

Leppäkerttujalla on useita mukautuksia, jotka auttavat niitä välttämään saalistamista:

Varoitusväri :Leppäkerttuilla on kirkkaan punaiset tai oranssit siipien kannet (elytra), joissa on mustia pilkkuja. Nämä värit toimivat varoituksena mahdollisille petoeläimille, että ne ovat epämiellyttäviä tai jopa myrkyllisiä. Tätä kutsutaan aposematismiksi.

Kemiallinen puolustus :Leppäkertut voivat erittää nivelistään pahanmakuista, myrkyllistä ainetta, jota kutsutaan hemolymfiksi, kun niitä häiritään. Tämä aine estää saalistajat syömästä niitä.

Refleksiverenvuoto :Jotkut leppäkerttulajit voivat myös osallistua refleksivuotoon, jolloin ne erittävät veripisaroita jalkojen nivelistä. Tämä voi toimia häiriötekijänä petoeläimille ja antaa leppäkertun paeta.

Koostuskäyttäytyminen :Leppäkertut kerääntyvät usein suuria määriä, mikä voi vaikeuttaa petoeläinten kohdistamista.

Kryptinen väritys :Joillakin leppäkerttuilla on salaperäinen väritys, joka auttaa niitä sulautumaan ympäristöönsä, mikä tekee niistä vähemmän havaittavissa petoeläimille.

Pakokäyttäytyminen :Leppäkertut voivat lentää tai ryömiä nopeasti pakenemaan saalistajia.

Epämaku :Leppäkerttujen toukat on peitetty pienillä piikkeillä ja erittävät tahmeaa ainetta, joka tekee niistä epämiellyttäviä useimmille petoeläimille.

Kemiallinen naamiointi :Jotkin leppäkerttulajit voivat poimia kemikaaleja kasveista, joita ne ruokkivat, ja käyttää niitä kemiallisena naamiointina, mikä vähentää entisestään niiden houkuttelevuutta petoeläimille.

Näiden sopeutumisten yhdistelmä auttaa leppäkerttuja selviytymään ja lisääntymään huolimatta siitä, että heidän ympäristössään on saalistajia.